2015/44

Seuraa 
Liittynyt31.1.2015

Kannesta vähän: Halloween-henkinen, Kari Korhosen piirtämä kansi hämäsi minua vähän silloin kun sain lehden ensi kertaa käsiini, koska jonkun takia Akun käsissä pitelemä kurpitsa toi mieleeni Masi Pallopään Monsterit-leffoista... Ajattelin siis johtosarjan olevan joku Monsterit-sovitus, mutta ei sentään.

Johtosarja oli siis Halloween-tarina, ei Monsterit, vaikka niitäkin näkyy sarjassa ihan riittävästi. Nimi Harjoitus tekee monsterin on aika hauska ja sopii tarinaan. Aku nimittäin pääsee sarjassa monsteriuden syvimpään olemukseen, ja on roolissaan sen verran uskottava, että oikeat hirviöt eivät osanneet epäillä häntä ankaksi. Juoni on siis ihan mukava ja hauskakin parissa kohtaa, mutta jättää silti minut aavistuksen kylmäksi. Piirrokset on sitä Nyky-Karia, ei niitä ihan kamaliksi voi sanoa, muttei mitenkään hirveästi kehuakaan. Juttuun liittyy parisivuinen dekkaripähkinä, niinkuin aika usein nykyään. Varmasti aika mukavia ainakin nuoremmille lukijoille.

Lopusta löytyvä Superhessu-jatkis muuten yllätti minut sillä, että tarina ei loppunutkaan vielä, vaan se on pilkottu neljään osaan. Sen pituisia jatkosarjoja ei näe enää Akkarissa kovin usein, joten plussaaplussaa. Juoni etenee toiminnallisissa merkeissä ja piirrokset on niin klassista Murrya että tarinasta ei voi oikein sanoa mitään negatiivista.

Milla-sarja on namupala Harry Potter-faneille (<3), sillä Milla on opettajana Tylypahkassa! Fanien suosikkikolmikkoa ei näy tarinassa (vaikkakin tämän tarinan päähenkilökolmikon otsatukkainen tyttö näyttää Hermionelta, ja sivun 17 viimeisen ruudun taustalla oleva poika on mahdollisesti tarkoitettu Harryksi, Ronia ei silti näy), mutta sarja on silti oikein hyvä. Käsikirjoittaja Olaf Moriarty Solstrand nostaa tässä esille sen, että Milla ei ole mikään oikea huippuvelho joka muutta ihmisiä rupikonniksi ajatuksen voimalla, vaan tälläineen tee-se-itse-maagikko. Piirroksetkin olivat hyvää Carlos Motaa. Murresarja ja infojutut, Mickulaa synkkine värityksineen unohtamatta, tekivät lehdestä vielä vähän paremman kuin hyvän.

Kommentit (2)

D10
Seuraa 
Liittynyt15.2.2015

En muistanutkaan, etten ollut arvostellut tätä lehteä... Muistin kai vain sen, että olin kirjoittanut arvostelua, mutta en sitä, että sain jotenkin sählättyä koko homman, ja koko juttu olisi pitänyt aloittaa alusta. Kirjoitan silti ihan kunnon arvostelun, ja niin tulen aina tästä lähin tekemään. Jos jokin menee vikaan, ja kirjoittamani arvostelu ei päädy tänne asti, en kirjoita nopeaa arvostelua, vaan odotan, että kirjoitusintoni palaa, ja kirjoitan arvostelun uudestaan. Haittapuolena on se, että arvostelut voivat vähän myöhästyä...
Halloween on siis koittanut Ankkalinnaankin, joten tämä numero oltiin melko, itse asiassa jopa todella halloweenimaisissa tunnelmissa. Kari Korhosen johtosarja "Harjoitus tekee monsterin" on piirroksiltaan edelleenkin aika huono, mutta kuten aloitusruudun koodi kertoo, tarina on keksitty (ja ilmeisesti myös kuvakäsikirjoitettu, ellei jopa luonnosteltu) vuonna 2003, joten piirroksissa oli hieman myös sitä vanhaa hyvää Karia. Juoni oli aika hyvä, mutta mysteerin outous ja huono piirrosjälki lähinnä vain pahensi tilannetta, eikä antanut johtosarjalle lisäpotkua, kuten Midthunin ja kumppaneiden dekkarit.
Noh, Korhoseen menikin sitten jo melkein puolet lehdestä. Muut halloweeniin liittyvät tarinat olivat siis aika lyhyitä. Carlos Motan ja Olaf Moriarty Solstrandin "Velho vai ei?" oli mielenkiintoinen tarina, ja lienee selvää, että mistä elokuvasta/kirjasta tarina oli saanut vaikutteita. Toisin sanoen Milla Magia oli opettajana Tylypahkassa! Carlos Motan piirrokset sopivat tähän täydellisesti! Viimeinen halloween-aiheinen tarina oli Andreas Philin ja Rodriquesin Kirjallisuus-sarjaan liittyvä 1-sivuinen Mikki-tiivistys "Mickula", joka oli siis muunnos Draculasta.
Vain 9 sivua oli siis halloweeniin liittymättömiä tarinoita. Superhessun 50-viotisjuhlan kunniaksi julkaistava "Salaperäinen tohtori Aikarauta"-jatkis jatkui tässä kolmannella, muttei viimeisellä osalla. Tarinan ovat tehneet klassiset nimet Bob Ogle ja Paul Murry. Hienoa, että tällaisia 30 sivun ylittäviäkin tarinoita nähdään Akkarissa. Akkarin huipensi vielä tampereen murteella kirjoitettu tarina. Asun, ja olen aina asunut Tampereella, joten tarina oli hauska, vaiakka ei päässytkään nyt opiskelemaan vieraita murteita ;)
Harjoitus tekee monsterin: 9-
Hirviöhipat: 7
Velho vai ei?: 8 1/2
Salaperäinen tohtori Aikarauta, osa 3: 9
Mickula: 9-
Etteköte tiä kekä mää oon?: 9
Tämä numero jäi jotenkin vähän vajaaksi, joten keskiarvoksi tulee 8 1/2, eli ihan keskitasoon ei tällä kertaa ylletty.

Irvikissa
Seuraa 
Liittynyt31.1.2015

D10

Haittapuolena on se, että arvostelut voivat vähän myöhästyä...


Ei myöhästyminen haittaa, kunhan vaan kirjoitat! :) Minulle on tullut jo tapa tästä, että käyn aina muutaman kerran viikossa katsomassa että jokohan se D10 on arvostellut sen ja sen Akkarin...:)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat