Posauspommeja, hypnoosia ja kieroja juonia: Ankkalinna-larppi Suomessa
 
”Peli alkaa!”

Huuto kaikuu turkulaisessa juhla- ja kokoustilassa. Ympärillä näkyy Ankka-tarinoiden hahmoiksi pukeutuneita ihmisiä. Alkamassa on Ankkalinna-larppi, joka on kerännyt paikalle parikymmenpäisen pelaajajoukon.

Larppaajat ryhtyvät oitis kuljettamaan juoniaan eteenpäin. Poliisimestari Sisu on kadonnut salamyhkäisesti, ja syyllistä etsitään. Mikki ystävineen ahertaa tapauksen kimpussa, kun taas Aku, Iines ja Heluna pyörittävät omia yrityksiään. Kulta-Into Pii ja Roope-setä kinastelevat tuttuun tapaan sillä aikaa kun Musta Pekka järjestelee syntymäpäiväjuhliaan.

Pelaajille on etukäteen annettu tarkat hahmokuvaukset, mutta kaikkea pelinjohtokaan ei pysty ennustamaan. Pian tapahtumat riistäytyvätkin käsistä, kun Milla Magia taikoo ankanpojat koiriksi ja paiskaa Teppo Tulppua posauspommilla. Seuraavaksi Pelle ja Heluna ryöstetään, ja karhukelmit murtautuvat Roopen rahasäiliöön.

Sivustakatsojaa juonenkäänteet hymyilyttävät, ja pelaajilla näyttää olevan hauskaa. Mutta miten kaikki sai alkunsa?

”Idea lähti vitsistä, mutta myöhemmin tajusimme, että tämähän on hyvä konsepti. Meillä on valmis maailma, ja kaikki tuntevat kyseiset hahmot”, kertoo Lars Wingård, toinen larpin järjestäjistä.

Norjalaislähtöistä larppia on pelattu jo vuodesta 1994 saakka kaikkiaan kahdeksan kertaa, ja tänä vuonna se debytoi Suomessa. Ensimmäistä pelautusta yritettiin jo pari vuotta sitten, mutta Wingårdin mukaan se ei mennyt suunnitellusti: vain kuusi henkilöä ilmoittautui peliin. Tällä kertaa pelaajien haaliminen ei kuitenkaan ollut haastavaa. Ensimmäistä kertaa järjestäjät kokeilivat myös larpin jakamista kolmeen osaan, kuin Ankka-tarinoiksi, mikä osoittautui onnistuneeksi päätökseksi.
Wingård toteaa, että Aku Ankka on Norjassakin suosittu, mutta fanit tuntuvat olevan vanhempaa ikäpolvea.

”Kun pelautimme larpin siellä viitisen vuotta sitten, monilla pelaajilla oli harmaat hiukset. Suomessa taas pelaajat ovat keskimäärin kolmikymppisiä, mikä yllätti meidät.”

Joitakin linjauksia on ollut pakko tehdä pelin sujuvoittamiseksi. Sivuhahmoille on annettu tavallista enemmän toimijuutta, ja larpissa nähdään esimerkiksi Teppo Tulppu poliisina. Vaikka hahmot ovat eläimiä, minkäänlaisia naamioita ei ole lupa käyttää – tekijät kun toivovat pelaajien keskittyvän hahmojen luonteenpiirteisiin eläimellisyyden sijaan.

Entä nähdäänkö Ankkalinna-larppia Suomessa myös tulevaisuudessa?

”Se olisi tosi kiva. Jos vain saamme tarpeeksi pelaajia, olemme kiinnostuneita järjestämään tämän uudestaan”, paljastaa Wingård.

Peli on päättymässä. Simo Sisu löydetään, mutta monenlaista odottamatonta on ehtinyt tapahtua. Mummo Ankka on muun muassa myynyt maatilansa hypnoosin alaisena, ankanpojat ovat tutustuneet Ankkalinnan alamaailmaan ja Musta Pekka on valittu uudeksi poliisimestariksi.
Villit juonenkäänteet paljastavat larppauksen hienouden: mitä tahansa voi käydä, kun pelaajilla on lopullinen valta käsissään.

Teksti ja kuvat: Anna Hietaneva

Mitä larppaus on?



Larppaus tarkoittaa liveroolipelaamista. Kyseessä on harrastus, jossa pelaajat kuljettavat hahmonsa juonta eteenpäin haluamallaan tavalla ilman valmista käsikirjoitusta. Keskiössä ovat improvisaatio, hahmoihin eläytyminen sekä vuorovaikutus muiden kanssa.



Lähde: Larp.fi