Karhukopla (engl. The Beagle Boys) on Carl Barksin keksimä konnajoukko, joka yrittää toistuvasti ryöstää Roope Ankan rahat.

Ankallispankki ja monet muut rahan tai arvotavaroiden säilytyspaikat ovat myös karhukelmien mielenkiinnon  kohteita. Yleensä he päätyvät kuitenkin vankilaan ja jos eivät, niin kuitenkin tyrivät jotenkin. Alun perin Karhukopla oli hyvin vakavasti otettava ja Akun sanojen mukaan "tämän maan vaarallisin" rosvojoukkio.

Barksin tarinassa Ovela Roope-setä (Only a poor old man) Roope saa melkein sydänkohtauksen, kun kuulee, että Karhukopla aikoo ryöstää hänet. Nykyään Roope hyvinkin usein hykertelee ikkunalaudalla katsellessaan Karhukoplan surkeita ryöstöyrityksiä. Karhukoplan esiasteena voidaan pitää helmikuussa 1950 seikkailleita naamiorosvoja, jotka sarjassa Lumottu Papukaija saivat koko Roopen omaisuuden kähvellettyä papukaijan suosiollisella avustuksella.

Karhukoplan varsinainen ensiesiintyminen tapahtui Barksin tarinassa Ankkalinnan pamaus (Terror of the Beagle Boys) joka julkaistiin vuonna 1951. Ensimmäisessä sarjassaan Karhukopla ei vielä kuitenkaan erityisen aktiivisesti tee mitään, sillä Roope Ankka kauhistuu koplan vankilapaosta niin pahoin, että ampuu itse tykillään rahasäiliöön reiän ja rahat valuvat myhäilevän koplan kerättäväksi.

Ensimmäistä kertaa Karhukopla pääsi aktiivisesti ryöstöpuuhiin vuonna 1952 sarjassa Ovela Roope-setä, jossa raskaalla koneistolla, merimetsoilla ja tammihärillä aseistautunut rosvojoukko joutuu lopulta tunnustamaan Roope-sedän ovelammakseen. Tässä vaiheessa Karhukoplan luonne on jo olennaisilta osiltaan saavuttanut nykyisen muotonsa, ja Roopen rahoista on tullut periaatekysymys: koplaa näkee harvoin jahtaamassa muiden kuin Roopen omaisuutta.

Eurooppaan kopla siirtyi vaudikkaasti: ensiesiintyminen Suomessa oli jo Aku Ankan numerossa 10/52, mutta vieläkin vikkelämpiä oltiin Italiassa. Kesti ainoastaan tammikuuhun 1952, kun järjestäytynyt rikollisuus rantautui Italiaan. Myös muut piirtäjät innostuivat Karhukoplasta, kuten muistakin Barksin luomista hahmoista. Ensimmäinen muun kuin Barksin kynästä lähtenyt Karhukopla-tarina ilmestyi Suomessa vuonna 1958 Tony Stroblin piirtämänä.

Nykyisten karhukonnien edeltäjiä Roopen nuoruudenseikkailuista kertovissa sarjoissa ovat Kivisyömmi Karhula kolmine poikineen ja Akun tapaan kolme veljenpoikaa: Karhukakarat tai Karhunpennut joidenka numerot ovat 1,2 ja 3. Karhuvaari ja Kivisyömmi Karhula ovat oikeastaan saman hahmon kaksi eri muotoa. Tarinoissa esiintyy toisinaan myös Karhuveikkojen äiti Konnamuori. Joskus tarinoissa on mukana myös karhuveikkojen poliisiksi aikova sukulaistyttö Penni. Karhuveikot pukeutuvat yleensä sinisiin housuihin ja punaisiin paitoihin, joissa on sarjanumerot. Heillä on yleensä siniset lippalakit. Karhukopla teki ainakin vanhemmissa sarjoissa joskus töitä Velmu Viurusilmän kanssa.

Karhukoplaan ei suinkaan kuulu vain 3 jäsentä, siis Ankkalinnan osaston 176-671, 176-176 ja 176-761. Karhukopla on maailmanlaajuinen rikollisjärjestö, johon kuuluu tuhansia jäseniä. Joskus he kutsuvat apuvoimia muualta. Esimerkiksi tarinassa Kaoottinen kodinvaihto he vaihtavat paikkoja Lora Lora saarella asuvien 421-241,421-124 ja 412-142 kanssa.

Tällä Ankkalinnan kolmikolla on myös selkeimmät erot keskenään. 176-176 esiintyy koplan selvänä pomona ja muutkin veljet kutsuvat häntä koplan aivoiksi. 176-176 on kutsuttu yhdessä sarjassa etunimellä Allu. Luumut taas ovat 176-761-veljen erikoisherkkua, mutta eivät maistu muille lainkaan. 176-671 esitetään usein muutenkin syöpöttelyyn taipuvaisena, kolmikon vitsiniekkana ja myös hidasälyisempänä. Joissain sarjoissa on mukana myös Karhuvaari joka suunnittelee ryöstöt ja teettää hommat kolmikolla.

Muuten laajaan Karhulan sukuun mahtuu Tony Stroblin ja Vic Lockmanin mukaan Välkky-serkku, 176-lukutoukka ja muutama muukin älyniekka.

Karhukoplalaiset ovat beagleja eli koiria, vaikka heitä sanotaan Karhukoplalaisiksi. Taskareissa heidät esitetään nykyään melko laihoina, vaikka perinteisesti Karhukoplan pojat ovat tuhteja veikkoja. Yksi karhukoplan esi-isä on Musta Karhu.

Karhukoplalla on myös mäyräkoira Kuusnelonen (64), joka esiintyy lähinnä italialaisissa sarjoissa. Kuusnelonen pitää makkarasta ja joutuukin usein pulaan niiden takia.

Karhukopla esiintyy taskareissa usein tarinoissa, joissa  Ankkalinnan hahmot seikkalevat eri aikakaudella.

Koplalaisilla on myös useita sukulaisia, kuten suvun keksijä ja tieteisnero Intellektuelli-176, jonka avulla Karhukonnat ovat onnistuneet Roopen rahojen ryöväämisessä aika useinkin. Lisäksi sakkiin kuuluu kassakaappeihin erikoistunut koplalainen Liikaherkkä-666, joka tarvitsee äärimmäistä hiljaisuutta työskennellessään. Niinpä kilometrin päässä kermajuuston päällä kävelevä muurahainenkin voi häiritä häntä. Ankronikka-sarjiksissa karhukoplan Äiti on joukon pomo.

Karhukoplaan kuuluu myös neroja kuten 176-I, 176-Äo761 ja 176-nero. Barksin tarinassa Karhukoplan kavalat konnat (Aku Ankan parhaat 30) kolmikko opiskelee vankeinhoidon koulutus- ja kasvatuskeskuksessa ainakin lääketiedettä, kemiaa ja metallurgiaa käyttääkseen oppejaan rikoksiin.

Karhukoplalaisten oikeita nimiä ei tiedetä. Kuitenkin pari poikkeusta on esiintynyt. 176-617:aa on kutsuttu nimellä Allu akkarissa 11/63 ja 176-671:tta on kutsuttu nimellä Keksi-Keijo. Kerran kuitenkin Don Rosan tarinassa Talon kokoinen vastustaja eräs karhukoplalainen on Roopen kirjastossa ja saa melkein selville oman nimensä, mutta jää ansaan hyllyjen väliin.

Kerran Karhukoplalaiset saivat superkonnien voimat. Yksi pystyi lentämään, toinen oli väkivahva ja kolmas omisti kyvyn jäädyttää esineitä, vettä ja luoda jopa jäätä tyhjästä. Tämä johtui siitä, että Milla Magia oli tehnyt padassaan keitoksen Superkonna-sarjakuvista.

Karhukoplan kaikki yritykset ryöstää Roopen rahat epäonnistuvat joko Roopen tehokkaiden ansojen ja oveluuden takia tai joskus he taas tyrivät ihan itse. Esimerkiksi tarinassa Superkarhut he saivat supervoimia ja Roope selvisi juuri ja juuri vain, koska eräs heistä aivasti väärään aikaan, toinen kompastui sähkölankoihin ja 176-167:n Roope houkutteli muualle keitetyillä luumuilla.

Karhukopla on nähty vain harvoin jos lainkaan ilman naamioita. Konna nähdään kokonaan kasvot paljaina eräässä vuoden 2011 Aku Ankka-lehdessä olleessa liitteessä, jossa oli 176-671:n kuva ilman naamiota. Kuvan yhteydessä kysyttiin tekeeko silmänaamiointi ihmisen tunnistamattomaksi. Tarina, jossa koplalaiset nähdään ilman naamioita, on Roope Ankan elämä ja teot-kirjassa. Siinä varjo peittää 1800-luvulla Roopen kiusana olleiden karhukoplalaisten ja Kivisyömmi Karhulan silmät naamioiden tavoin. Syynä naamioitumiseen oli se, että heillä kaikilla oli jo mittava rikosrekisteri.

Jos olet kiinnostunut Karhukopla-tuotteista, kuten hienoista Karhukopla t-paidoista tai jännittävästä Karhukopla-pelistä, niin kurkkaa tuotteet Aku Ankan kaupasta.

Eri kielillä:
 
Englanniksi: The Beagle Boys
Italiaksi: Bassotti
Saksaksi: Die Panzerknacker
Ruotsiksi: Björnligan
Tanskaksi: Bjørne-banden
Norjaksi: B-Gjengen
Indonesiaksi: Gerombolan Siberat
Portugaliksi: Irmãos Metralha
Alankomailla: Zware Jongens
Puolaksi: Bracia Be
Suomeksi:Karhukopla

Aku Ankka, José Carioca ja Panchito Pistoles kutsuvat "tiimiään" kolmeksi caballeroksi. toisaalta Panchito kutsuu Akua Aguelloksi ja José Aquelliksi.

"Kolme caballeroa" onkin aika osuva nimi heille, sillä nämä kolme rämäpäätä osaavat todellakin hankkiutua hankaluuksiin ja ennen kaikkea selviytyä niistä.

Panchito, José ja Aku ovat hyviä ystäviä, joilla on kaikilla yhteistä, esimerkiksi rahaongelmat. He asuvat kaikki kaukana toisistaan: José asuu Brasiliassa, Aku Calisotan osavaltiossa Ankkalinnassa ja Panchito taas Meksikossa Chihuahuassa. José ja Panchito pitävät Akua vähintäänkin veroisinaan toisin kuin useimmat ankkalinnalaiset. Kaikki kolme, Aku, Panchito ja José pitävät seikkailuista yleensäkin jännityksestä.

Panchito Pistoles: Panchito on kukko, jolla on hevonen. Hänen hevosensa nimi on Señor Martinez. Ehkä tunnetuimmat Aku Ankka -lehden tarinat, joissa Panchito esiintyy, ovat Don Rosan "Kolmen caballeron paluu" ja "Seitsemän (miinus neljä) rohkeata caballeroa", joissa Panchito kutsuu Akua Aguelloksi. Panchiton tähdittämiä sarjoja julkaistaan Suomessa pääasiallisesti Aku Ankka Ekstrassa.

José Carioca: José on brasilialainen papukaija. José esiintyi ensimmäistä kertaa elokuvassa Saludos Amigos vuonna 1942 ja toisen kerran elokuvassa Kolme caballeroa vuonna 1944. José Cariocan ystäviä ovat  Akun ja Panchiton lisäksi myös Nestor ja Pedro, jotka tavataan Josén tavoin tuon tuosta Aku Ankka Ekstra -lehdessä. José Carioca tunnetaan Brasiliassa tavallisesti nimellä Zé Carioca. José ei voi vastustaa Rosabellaa, Rositaa ja muita söpöliinejä. Brasiliassa Josè Carioca on suosittu sarjakuvahahmo. Vuonna 1989 julkaistu Aku Ankan taskukirjan erikoisnumero José Carioca on omistettu José Carioca -sarjakuville.

Aku Ankka: Akun kaikki tunnemmekin jo. Hän on ankkalinnan kenties epäonnisin kaveri, jolla on huollettavanaan kolme sisarenpoikaa, Tupu, Hupu ja Lupu, sekä vielä koira ja toisinaan jopa kissa. Akun tyttöystävä on Iines Ankka. Aku on äkkipikainen, riidanhaluinen ja epäonninen.

Aku Ankan suku tulee kolmesta suvusta: Ankanpään suvusta, MacAnkan Klaanin suvusta ja Ankkojen suvusta.

Hannu Hanhi on esimerkiksi sukua Aku Ankan kanssa tällä tavalla: Aku Ankka on Hortensia MacAnkan ja Aaron Ankan lapsi, Aaron Ankka on Kaino-Vieno Ankan (Mummo Ankan) ja Hepsu Ankan lapsi, Hepsu ja Kaino-Vieno saivat myös kaksi muuta lasta, Unto Ankan ja Dora Ankan. Sitten Dora Ankka ja Hjalmar Hanhi saivat lapsen, Hannu Hanhen.

Kaino-Vieno ankka (Mummo Ankka) on taas Julle Ankanpään lapsenlapsi, Kaino-Vieno Ankka (Mummo Ankka) on Olga Ankanpään ja Kornelius Ankanpään lapsi. Kaino-Vienolla on myös veli nimeltä Konrad Ankanpää. Hän meni naimisiin Gerda Hanhen kanssa. He saivat lapsen nimeltä Hanna Hanhi. Gerda Hanhella oli myös toinen lapsi Serkku Kiljuhanhi. Hanna Hanhi ja Martti Hanhi saivat lapsen ja nimesivät hänet Hansu Hanheksi.

Palataanpa ankkojen sukuun. Kaino-Vieno Ankan (Mummo Ankan) lapsi, Unto Ankka meni naimisiin Aino Ankan kanssa. He saivat kaksi lasta Touho Ankan ja Sisuvius Ankan.

Sitten MacAnkan klaanin suku. Sekin polveutuu kahdesta suvusta, muuta pian yhtyy: Ensimmäiset suvut olivat Kananjalan suku ja tietysti MacAnkan suku. Kananjalan suvusta oli ensimmäinen Ritari Kananjalka. MacAnkan suvusta ensimmäinen oli Sir Rahakas MacAnkka. Lordi Ohrapää Kananjalka muutti heti sukunsa nimeksi MacAnkka. Lordi Ohrapää MacAnkka sai lapsen Sir Mahakas MacAnkan, Sir Rahakas MacAnkka sai lapsen nimeltä Julius MacAnkka. Sir Mahakkaan lapsi oli Joonas MacAnkka. Oli myös Malcolm MacAnkka, mutta hänellä ei ollut lapsia. Richard Ankanmielellä hänellä oli yksi lapsi, Molli Mac Ankka, joka aikoinaan meni naimisiin Kalle Ankanpään kanssa. He saivat lapsia; Fergus MacAnkka, Jake MacAnkka ja Angus Hiidenkirnu MacAnkka. Fergus MacAnkka ja Lauha MacAnkka saivat lapsia; Matida MacAnkka, Roope MacAnkka ja Hortensia MacAnkka. Ja niin kuin alussa sanottiin, niin Hortensia MacAnkka ja Aaron Ankka saivat kaksi lasta; Della Ankka ja Aku Ankka. Della ja (etunimi tuntematon) Ankka ovat Tupun, Hupun ja Lupun isä ja äiti.

Oletko kiinnostunut Ankkain suvun juhlakirjasta? Voit tilata sen Aku Ankan kaupasta.