Carl Barksin merkitys Aku Ankalle kirkastuu jo listaamalla hänen keksimiään hahmoja: Roope-setä, Karhukopla, Milla Magia, Hannu Hanhi, Pelle Peloton, Kulta-Into Pii, Kroisos Pennonen, Teppo Tulppu, Leenu, Liinu ja Tiinu, Julle Ankanpää... Ilman Barksia tuskin olisi olemassa koko Ankka-universumia! Hänen yli 6 500-sivuinen tuotantonsa ulottuu yksisivuisista vitsisarjoista monikymmensivuisiin seikkailusaagoihin – kaikki silkkaa timanttia. Barksin ura Disneyllä alkoi vuonna 1935 kuten monen muunkin sarjistaiteilijan, nimittäin animaattorina. Barks piirsi animaation vaativia välikuvia, joiden tehtävä oli ylläpitää liikettä. Kun Aku Ankalle alettiin vuonna 1937 tehdä omia lyhytelokuvia, Barks oli mukana juonimassa kuvioita Akun pään menoksi. Vuonna 1942 Barks päätti kuitenkin jättää animaatiohommat sikseen. Hän muutti pieneen San Jacinton kylään aikomuksenaan perustaa kanafarmi. Kaikeksi onneksi hän oli ennen irtisanoutumistaan ehtinyt yhdessä Jack Hannahin kanssa piirtää sarjan Aku Ankka ja merirosvon kulta (Donald Duck Finds Pirate Gold), jonka oli käsikirjoittanut Bob Karp. Kanabisnes ei alkanut kukoistaa, ja Barks päätti pyytää lisää sarjakuvatöitä leipänsä tienatakseen. Loppu onkin historiaa! Barksin ensimmäisistä seikkailuista näkee selvästi animaattoritaustan vaikutukset: sarjat tulvivat vauhtia ja yksinkertaisia visuaalisia vitsejä. Tästä lähtökohdasta Barks kehitti Ankka-sarjojen tarinat ja ulkoasun tasolle, josta ne sittemmin ovat tulleet tunnetuiksi. Luovimmillaan Barks pyrki rikkomaan sarjakuvasivun rakenteen niin, että kuva ja teksti täydentäisivät toisiaan ja muodostaisivat kokonaisuuden, joka on enemmän kuin osiensa summa. Sarjisuransa loppupuolella 1960-ja 1970-lukujen taitteessa Barks ei enää piirtänyt itse, mutta laati käsikirjoituksia Aku- ja Sudaritarinoihin. Piirroshommat saivat sitten hoitaakseen tuon ajan Akkareita lukeneille taatustit tutut Tony Strobl, John Carey ja Kay Wright.